Friday, May 20, 2005

Tänään kaipaan

Kaipaan kosketusta. Kaipaan, että tukkaani silitettäisiin yhtäkkiä juuri ennen nukahtamista. Hän ojentaisi kätensä toiselta puolelta sänkyä ikään kuin tunnustellakseen olenko vielä siinä.
Erityisen paljon kaipaan, jos olen väsynyt tai onneton. Uskon, että nukuin huonosti viimeyönä juuri siksi, ettei minua silitetty.

Kyllä hän varmasti rakastaa minua. Silittely ei vain ole hänen tapaistaan. Hän tietää, että kaipaan ja on syyllistynyt sekä neuvoton. Joskus hän kulkee ohitseni keittiössä, kun teen ruokaa. Hän koskettaa hartiaani tutulla ja vahvalla kädellään. Silloin ilostun, niin että hämmennyn. Silti kohta taas kaipaan. Kaipaan, että joku sanoisi: ” Älä Kukka ole murheellinen”.

En halua, että hän syyllistyy. Alkaa heti miettiä itsestään syytä huonoon olooni. Sitä en kaipaa. Kaipaan, että hän sanoisi: ”Kyllä kaikki järjestyy” ja kutsuisi minua omakseen. Uskoisin sen heti. Enkä vähään aikaan kaipaisi niin paljon.


Minäkin kirjoitan totuuksia elämästäni. Keksiminen olisi vaivalloista enkä ole riittävän taitava. Luen totuuksina blogien tarinoita. Haluan uskoa niin. Mielestäni anonymiteetin idea on juuri siinä (Illuusiako sen sanoi?), että voi sen suojassa kertoa totta itsestään ja valikoida, jättää kertomatta. Olisi musertavaa, jos kaikkien kirjoittajien takaa paljastuisi jotain aivan muuta. Veloena ei olisi Veloena vaan joku insinööri Espoosta. En edes ajattele sellaista.

5 Comments:

Blogger Veloena said...

Apua. Jos paljastuisin insinööriksi Espoosta, olisin todentotta aika kauhuissani... Ei. Olen kirjoittanut siinä neljä ja puoli sataa liuskaa blogia ykkösen rivivälillä; en ole niin hyvä valehtelemaan, että saisin sellaista aikaiseksi ilman suuria ponnistuksia... valitettavasti, tavallaan. Mutta tavallaan, onneksi.

1:57 PM  
Blogger vaskitsa said...

Niin, nyt kun luin itseäni uudestaan kauhistuin lisää moisesta mahdollisuudesta. Huh, onneksi voi uskoa johonkin tai mihin haluaa.

3:07 PM  
Blogger piparkakkupoika said...

No hei!

Kun lukee, niin uskoo. Kun lopettaa uskomisen, niin lopettaa lukemisen, mutta lukemista ei saa lopettaa vain siksi, että usko horjuu. Pitääkö tässä peilata kaikkea itseensä?

9:00 PM  
Blogger Veloena said...

Piparkakkupojan oivallus on hyvä. Ihan totta, kun lopettaa uskomisen, ei enää luetuta, sillä silloinhan haraa kaikkea sanottua vastaan ja koettaa todistaa sen vääräksi. Ei mikään tarina kykene raahaamaan sellaista vastahakoisuuttaan maailmaansa. Tarinoihin pitää mennä sisään, jotta ne voisi nähdä sisäpuolelta.

Joihinkin tarinoihin on kyllä helpompi uskoa kuin toisiin.

11:14 AM  
Anonymous velikulta said...

Olenkohan minä minä vai joku muu?
Haluan uskoa koska se antaa.. hmm.. uskoa?

Onneksi vaskitsa, veloena ja piparkakkupoika
eivät kuole kun selain suljetaan.
Uskoaan voi tulla vahvistamaan
taas seuraavana päivänä vaikka sisältäpäin.

9:09 PM  

Post a Comment

<< Home